2012

Ettepäs arvaa,- minulla on kaksi vauvaa,- ihan itellä ! Tyttö ja poika. Maailman ihaninta minkä tiedän on syöttää pikkuvauvoja ja tuoksutella niitä,- loota on mamman sängyn vieressä. Niin sekin varmaan haluaa tuosutella,- ainakin se on usein naama lootan yläpuolella. Toiset ei saa tulla kurkkimaan, murisen heti ,- sillai matalasti,- niin ne menee heti pois ! Iku saa kyllä nukkua samassa kammarissa , mutta ei saa olla näytillä,- pysyköön vain siellä sängyn päässä! Mutta nyt alkaa lapset kitiseen, jotenka jatkan sitten kun on taas "rauhallista" !

T

umpin Porvoon matka syyskuussa 2011 !
Olinpas näyttelyssä,- oikein Porvoossa ! Oltiin koko poppoo liikenteessä, nuo rääpäleetkin jotka
yrjösivät reissun pilalle! On se sitten kumma, heti kun vois nauttia asuntoauton kyydistä, niin eikös ne nuo ala kuolata ja sylkeä ruokansa pihalle. Mulla olis ollu niin lököset olot siellä penkin alla omassa lokerossani , ja kopassani tietty,- mutta kun aivan piti pysähtyä ja mamman siivota noitten naamoja ja alusia ja boxeja,- niin eihän siinnä tule nukkumisesta ja matkan nauttimisesta mitään,oli pysähtelemistä ja lähtemistä koko ajan,- ymmärrät varmaan miltä minusta tuntui. Just kun pääsin taas hyvälle rullalle ja unen päästä kiinni , niin TAAS.....no niin , mutta oltiinhan menossa kuitenkin...pätkittäin. Iku oli ihan fiksusti boxissaan, mitä nyt murinamörisi aina sekin kun oli siivoamispausseja,- sekin olis halunnu mennä ihan kunnolla.
Idakin kitisi ja rämpytteli boxinsa luukkua,- luuli ressukka , että se oli joku soittopeli,- niin oli
rytmillistä. Mamma kyllä komensi hiljaisuutta..mutta ei se auttanut yhtään...pappa ei puuttunut
meidän asioihimme, niinkuin ei yleensäkään....niin, ja välillä meni ihan kivastikin. Mamma sanoi
että noitten pienten pitää tottua matkustamaan...muka tottua....en ymmärrä. Tottuahan pitää vain ollaulkona ja syömään ja mennä nukkumaan, ja se on samaa kuin kello.
Ja sitten siellä Porvoossa oli taas se kirpun kokoinen koira..se joka kävi meillä aikasemmin. Ei ollut sekään viisastunut , pelkäs meitä vieläkin ,- eikä se ymmärtänny, että eihän me päästä edes pois aitauksesta,- muka pihan vahti, kierteli tontin rajoja kylläkin häntä koipien välissä,- kaippa se oli vahtimista sitte, meidän ei tarvi semmosia tehä,- mamma vahtii meillä, ja kiertää kun sillä on niitä kukkiakin siellä.
Oli seillä kyllä monta muutakin kiertäjää pihalla,- en vain tiedä mitä ne oli. Niillä oli kummallinen
ulkoasu, ihan pilallinen, ja kaulakin oli oikea kenokaula, sillai vinossa koko ajan, mutta se ääni oli
kaikkein kamalin, ihan niinkuin mamma olisi rapsutellut meidän ruokakuppeja kivikasassa....sillai
vetänyt...Ensin me haukuttiin kaikki niille,- niin , niitä oli ainaskin 17 , ja kun ne tulivat aina vain
lähemmäksi.. huusivat kuin kivikasat....niin sitten me ei enää uskallettu haukkuakkaan....minäkin
ihan tärisin..ja nuo pienet ois halunnu sisälle boxeihin, ne oli ihan puhtaat jo, ja niissä ois ollu ihan turvallista. Mutta sitten minä suutuin...hyökkäsin ja huusin niille senkuin jaksoin,- jopas kenokaulat lähtivät karkuteille, olisin mennyt vielä kauemmas kuin pentuaitaus, - mutta en tietty päässyt.
Huusin, että pelotatte nuo pienetkin pilalle ,- pissatkin tuli housuihin...maahan tietty, eihän niillä nyt housuja ole. Sitten ne , kaikki 17,- pysyivä kauempana. Mutta ei me oikein uskallettu nukkua
pihalla,- että jos ne hyökkäävät uusiks. Niin oli turvallisenpaa mennä sisälle,- sano mamma,- ja
laitto meidät kaikki boxeihin nukkumaan,- niin ja ovi kunnolla kiinni etteivät vain tuu
rääkkymään !
Näyttelyssä oli kuuma, en tykänny,- tiesihän se mamma sen entuudestaan, koetin kyllä olla
”jotenkin”, mutta ei se kelvannut tuomarille eikä mammalle,- ja kissan viikset , mitä minä täällä
teen,- pelleilyä koko touhu,- sain sinisen nauhan. Mamma sanoi että sitä hän odottikin, - mitä sitten komensi minua jatkuvasti, seiso siinä ja kato tuolla kissa,- vaikkei kissoja ollut mailla halmeilla, enkä antanut narrata. Se siitä sitten, ei mennä enään näytelmiin ,- sano mamma , ja se kyllä tietää sen! Iku sai punasen nauhan, muka esiintyi paremmin,- mutta kun se oli taas kasvanut liian isoksi, niin jäi toiseksi,- sais lopettaa jo sen kasvamisen, siitähän tulee kamalan iso! Muut meiltä ei ollut näytelmissä,- ne vasta opettelee oleen mukana,- osaahan ne jo oksentaa, ajattelin hiljaa !
Kotiin lähdettiin sitten sunnuntai aamuna, - se matka menikin paremmin jo,- kaippa ne pienet alko oppia kun ei sylkenyt kuin toinen ruokansa pihalle,- tarkoitan boxiin tietty. Oli onni ettei nähty niitä rääkkyjiäkään enään, varmaan olivat nukkumassa taikka haljenneet kaikki 17 huutoonsa! Tämä oli vain yksi kokemus monien joukossa !
                                                             Nyt täytyy levätä! Moikka

                                                      Niinpä....tuleppas tänne jos uskallat....senkin kenokaula .....wuff wuff

                                                                                    Tumpin turinoita

  6.7  No niin , nyt on oltu näytillä ja pidin kyllä kunnolla hännän pystyssä, mutta en tiennyt että korvatkin ois pitänny,- se nyt sentäs olisi liikaa   vaadittu, - en kait minäkään kaikkea muista ! Sininen nauha tuli, mamma oli kyllä ihan tyytyväinen,- ainaskin sain juustoa...namia ! Ja sitten , arvakkaas mitä ,-? Minä oon OLLU pentulootassa,- taikka ei se enää oo loota ( laatikko,hienosti sanottuna), tuo vihtori on semmosessa häkkerössä,- tiedättekö, semmonen jossa reikäset seinät, ja jossa me kaikki ollaan kun ollaan näyttelyteltassa kun ollaan niissä näytelmissä ja mennään asuntoautolla,--- en tiedä ymmärsitkö, mutta semmosessa kuiteski se on. Menin ihan sen häkkerö sisälle ,- no kun kerran oli ovi auki,- se tarkottaa, sitä että saa mennä sisälle ,- niin taikka ulos,- siellä se pieni oli ! Tuoksuttelin sen ihania pieni korvia...voi että oli ihanaa, istua oiken piti, kun alko heikottaa,- Vihtori tuli mun tykö ja alko tönkiä mun tissejä,-annoin sen tehä niin, ja uskottelin sen olevan minun ikioma vauveli ! Mutta eihän se kauan tönkinny, kun huomas ettei sieltä tuu mitään syötävää,- meni pois,- ! Sitten meni kaikki pilalle,- Ida tuli takasin häkkeröön ja murahteli niin pahasti että piti mennä pois! - Mitäs oli ovi auki ! - Sit mamma pani sen oven kiinni ja menin takas sohvalle oman peiton päälle  , teeskentelin nukkumista heti, puristin silmiä oiken kovaa kiinni, ja meinas itkukin tulla ! Ajattelin , että tuleehan niitä vauvoja vielä mullekkin , eikä taastusti Ida tuu  murisemaan  lotaani,- ne on sitte MINUN ! Harmittaa niin peevelisti ! - Mutta sainhan vähän aikaa kuvitella että SE oli minun, - niin ja mitä lähti ite pois sieltä ! Nyt sitten alan nukkumaan, Maija ja  Lina menivät jo aamupäivätorkuille , jotenkas Moikka !

15.6  Nyt oon kuulkaas päässy kurkistaan sinne pentu lootaan ! Siellä SE oli , pieni ruskea pallero (enkä tarkota kakkaa) , Ihanan näkönen ,- voi että kun sais ihan läheltä......mutta ei ! Heti tuo Ida tuli vastaan ja oli sen näkönen, --etten oo sitä semmosena ennen nähnykkään ,-ihan oli vihasta niskakarvat pystyssä! Jotenka arvelin että on parasta perääntyä,- eihän se nyt sovi että ruvettas tappeleen siinä lootan vieressä...höh kanssa! Jotenka tyydyn hoitamaan näitä toisia; Maijaa ja Linaa,- tänä aamunakin pesin niiden naamat, eivät osaa vielä siivota ruuan sotkuja partakarvoista,- ja samalla sain maistaa vähän niitten "parempaa" ruokaa ,- ei mamma huomannu..hih hih ! Niille sitä vain syötetään muruviiliä ja kaikkea hyvää..-.Ollaan paljon pihalla, on kivaa katsella noitten pienten kilpajuoksuja,- ite makkoilen pääasiassa tuossa omassa ulkopetissäni, ja oon sanonnu ettei saa häiritä silloin kun mulla on silmät kiinni,- muttei ne yhtään välitä, enkä oiken tiedä, näkeekö ne ees minun silmiä - mamma ei oo taaskaan leikannu tukkaani, meinaa kuulemma viedä minut näytelmiin...vaikken tykkääkkään..mutta eihän se siitä välitä,- ite tykkää, niin minä saan taas kärsiä...!                       Nyt oottelen innolla , millonka pääsen OIKEESTI haistamaan, tuota Vihtoria ( on sekin nimi )...aika kuluu tosi hitaasti,- melkein yhtä hitaasti kuin iltaruuan oottelukin...Jotenka kirjottelen sitte lisää.....Moikka

 4.6      Nyt NE , taikka oikeemmin  SE on torstaina  syntynyt ! Surullista ja iloista  asiaa,---  surullista se, ettäennen nähny  ensimmäisenä syntynyt poikavauva oli kuollut jo siellä Idan masussa ja toista vauvaa ei alkanut tullakkaan,- mamma joutui viedä sitten Idan autolla koiraklinikalle jossa se leikattiin. Oikeesti leikattiin , sillai joteski ,-  -- en oiken ymmärrä miten koiria leikataan , varmaanki niinkuin mamma leikkaa koiranmakkaraa meille , sillai jokaiselle viipalepala,-- Ja sieltä sitten se koiralääkäri sai semmosen viipaleen missä oli se toinen poikavauva , meillä on vain nyt sitten  yks Wihtori ,- sille annettiin nimikin jo siellä sairaalassa,- varmaan heti kun se oli viipaloitu.  Nyt se imee Idan tisua ja kasvaa kovasti, sano mamma, ja sinne kamariin ei saa mennä kukaan meistä koirista, vain mamma ja sen mies nukkuu sielä niitten omassa laatikossa.  Mutta haistan kyllä siellä olevan Wihtorin , ja sitten kun sillä on silmät, niin mamma on luvannu näyttää sen meille,--- silmät ja silmät , tottakait sillä on silmät, - raavin kyllä ovea aika usein ja haluaisin nähdä sen silmättömänäkin, varmaan hassun näkönen ilman niitä . Nyt täytyy mennä aamuulkoilemaan noitten "silmällisien" , Maijan ja Linan kanssa, ne ovat niiiiin ihania ette usko ,- vaikkei ne enää ihan uusilta tuoksukkaan.......Moikka!

1.6    Niinpä, en paremmin sano,- nyt " ns.rääpäleitä" on sitten toinenkin meillä ! Mamma sanoo sitä Maijaksi, on sillä joku hienokin nimi,- Miu Mau,- tai ainaki sinneppäin, sen aikasemman Miu Maun nimi on Lina. Tosin mamma joskus huutaa että; maija leenat syömään! No,- sanon suoraan etten ensin tykänny kummastakaan, mutta sitte tuo Uma muutti Ouluun, niin minun tuli sitä oiken ikävä,- niin aloinkin tykätä näistä "rääpäleistä",- leikin nyt niitten kans,- kuvittelen että ne ovat minun pentujani !  Makaan lattialla ja ne taas makaa minun päällä, onneks ne ei yritä tissille,- on ne sen verran viisaita jo ! Suloisia pieniä koiranlapsia,- enkä enää sano "rääpäleiksi",- rakkaita ovat,- mutta ruokakupilleni ei tarvi tulla, sen sanon oitis! -----  Nyt sitten käy niin sääli tuota Idaa, masusta kipristelee ja vauvat tahtovat maailmaan,-- ehkäpä jo tänään taikka sitten illalla ! Kirjoitan sitte lisää , nyt täytyy oottaa vain niitä ! Moikka !

4.5    Nyt se rääpäles on sitte meillä kiusana ! Juoksee kuin pölijä ympäri taloa ja Uma ( toinen kiusa ) peräss ! Ei se mamma  kyllä yhtään aattele mitä se meille vetää ,- meillä oli jo melkein kotoset olot, ja sitte tuli tämä "Lina" ,- kyllähän se nätti on, mutta ei niin kuin MINUN lapseni,- en katokkaan sitä , meen soffalle ( mamma on luvannnu että saan olla  sielä ) ja kurkin vain silmänurkalla sen menoja, Ikunkin täytyy olla taas vintinrapuilla "turvassa",- muuten se Lina menee sen palleroille,- mitähän neki on, mulla ei oo semmosia,-jotenka en voi tietääkkään. Oottelen vain kovasti niitä lapsenlapsia,- katon joka päivä Idan masua;että jokos ne pian tulee ? Kunhan eivät vain perääntyis kun se mamma tuo meille noita toisia pieniä,- pelkään että Ida luulee jo synnyttäneensä kun tuo tuossa juoksee ! -- Ollaan paljon pihalla,- onneks ei tuo Lina pääse vielä ulos,- ja onneks on kylmää, toivon että olis kauan semmosta, niin se pysys vaan sisällä. Sille mamma antaa ne jauhelihatki mitä on ostannu ja kermaviilit ja raejuustot....Onneks kyllä Ida saa vähän niitä kaikkia , koska sillä on niitä vauvoja mahassa,-sano mamma , ajattelin että seli seli mulle, - tietty tykkäisin tuommosista herkuista..höh sanon minä. Jätän kaikki ruuat ja meen soffalle selkä mammaanpäin, -ja paskat !                  Mutta kaippa se "reilu kuukausi" pian menee, ja tulee ne ihanat tuoksut..hm...Nyt meen kyllä syömään ne omat ruokani, koska toiset ovat jo syöneet,- nälkähän se kurnii ....mutta ei nuo papanat kyllä oo samaa kuin kermaviili ja jauheliha.... kuvittelen syöväni niitä ja maistuu oikein hyvältä..! Sitten tuleekin ruokalevon aika meille kaikille, jotenka hei sitten seuraavaan tapahtumaan ! Moikka !

30.4    Uutisia UUtisia ,ohoh tuli kirjotusvirhekin,- minusta tulee MUMMU ! En tiedä onko se hyvä vai huono asia, mutta näin vain on,- Ida oottelee koiravauvoja, niin mamma sano oiken isosti eilen ,kun tuli jostain urtlasta (tai ainakin jostekin sinneppäin ). Oon kyllä jo jotakin aatellu kun Ida ei oiken leiki tuon Uma-vintiön kans enää, nukkua pötköttää vain, syönykkin huonosti,- raasu ! Mutta kyllä minua harmittaa ,- ihan oikeesti ! Mutta varmaanki saan hoitaa niitä,- ees vähän,- oonhan niitten mummu, ja mummuthan hoitaa lastenlapsia....oon kuullu, kun mamma on niin sanonnu,- vaikkei meidän mamma enää niitä omiaan hoida...puhuvat vain hevosista ja tietokoneista ja kameroista....enhän minä ees tiedä mitä ne on ! Ei ees  nuole niitten korvia , niinkuin minä aina putsaan Iidan....kumma juttu, mutta voi olla että ne kyllä nuolee silmiä ...varmaan sitten illalla vasta , kun meevät nukkumaan . Voi että on ihana asia, kun taas tulee vauveleitten tuoksut nenään.....hassua....kun eivät ole omia vaikka tuoksuvat samalta,- melkein, mutta kuitenkaan eivät ole minun ...ja tuoksuvat samalta....nyt menin jo sekasin jutussani.....olkoon. Vielä pitää nukkua monta yötä ja päivää , reilu kuukausi pitää ootella,sano mamma- onkohan se joku kello se "reilu kuukausi",- kaippa, vaikken ymmärräkkään,- meillä koirillahan ei oo tuommosta aikaa,- meillä on vain "ruoka aika" ja "nyt tytöt menee nukkumaan " aika,- enkä ollenkaan piittaa muista ajoista, niin että olkoon mikä vain, pitääkö senkin puhua tuolla lailla ettei ymmärrä! Muuten kaikki on ennallaan,- eipäs ookkaan ,- on vielä yks uutinen jonka kerron, ens viikolla meille tulee jo ihan valmis koiravauva Lapualta (onkohan se joku viltintapainen ), mamma hakee ja se on Ikun tyttö nimeltään Lilli ,- en usko että tykkään siitä ! Kerron lisää sitten kun se on haettu, jotenkas Moikka!

24.03.2011         Moikka, aika menee niin ettei ehdi ees kirjottaa ! Nyt on jo vuosi 2011 ja maaliskuun loppupuoli !

Niin tuota , ei täälä oo mitään kummaa tapahtunnu. Meillä on Idan kans nyt juokirhesuaika,- ei me kyllä hirveesti juosta, kun ei saa juosta...höh, aina melkein remmissä viedään ulos ja heti kiskastaan takasin jos meinaakaan juosta ! Iku ei saa haistella meitä,- me ollaan "eristyksessä".  Kyllä noilla ihmisillä on niin kummia sanoja, ettei oikein meidän koiran päät ymmärrä. Ida  sitten astutetaan ( taas outo sana ), mutta minua ei, sano mamma, ja se kyllä tietää mitä nuo sanatki tarkottaa. Ida viedään kuulemma vinttiin sitte Ikun kans, ja mamma tietty mukana,- kaippa se "astutus" on sitte yhtä kuin vintti ,- en tiedä? Sitte meillä on vielä  tuo Uma-höpsö,  se kyllä on niin villi kapistus,- tuon minä tiedän, mitä se tarkottaa,- se on kauhiaa juoksemista ympäri taloa,- en tykkää semmosesta ja siks sanon painavan sanani , niin "villi" loppuu heti ja Uma kaatuu selälleen lattialle....ihan kivaa mielestäni saada se nurin....ja Iku on samaa mieltä. Uma on Tickin lapsi, säälittää joskus, ja siks pesen sen korvat ja silmät...raasu , äitinsä muutti Maaningalle ( taas ouo sana) kun Uma oli ihan pieni, Ida taas on minun lapseni , ja pidän siitä hyvää huolta , vaikka se onkin jo iso tyttö,- en ikinä sano sille mitään pahasti, mutta se ei ookkaan "villi", vaan ihan normaali ! Niin, ja sitten puhutaan uudesta pennusta, kuulemma Raisan tyttö, sen joka oli meillä viime kesänä,- onkohan sen lapset yhtä hävyttömiä kuin se ite, sanon vaan ,- että jos on yhtä ilkiä kun Raisa oli, niin ei tuu mitään....annan kyllä semmosta kyytiä sille ettei oo ikinä nähänny !  Taikka jos se on ihan "normaali", niin sitten hoidan sitä; tykkään  pienistä vauveleista, mutta selälleen kyllä kaadan taatusti, niin seki saa heti tietää ettei meillä mahtailla ! Kivaa kun lumi alkaa sulaa...en kyllä tykkää vesisateesta,- istun sillon vain rappusella ja taas mamma huutaa mulle "mene mene vain",-menis ite ja kastelis tassunsa ! Nyt istun vain eristyksessä ja päässä pyörii kaikenlaista, olishan se tosi kivaa jos minäkin pääsisin vinttiin Ikun kans; mutta ei, pääsen kyllä sitten kesällä näyttelyyn, vaikken  niistä tykkääkkään, kunhan tuo turkkini kasvaa ...jaa mutta meinasin unohtaa; mulla on kauhea arpi selässä, piitkä piiiitkä haava jossa oli ainakin 70 tikkiä ( ei koira Ticki ), se Johanna otti pois jonkun rasvapatin, minut nukutettiin ( taas en tiedä mitä se on ), mutta ei yhtään ottannu kipiää. Nyt sitte pitää turkin kasvaa yli sen paikan missä ne tikit oli ( mamma otti ne pois ).                                                                                             Tämmöstä tämä meidän elämä on,ihan kivaa ! Nyt meen kasvattaan sitä turkkia ja lepäämään ..hoh hoijaa ! Heippa vaan .

                                                     2010     tammikuu                            

Taas on päiviä kulunut kun kirjottelin. Mulla  taas  on maailman kirijat sekasin,- milloinkas ei ois? Meillä on koiranpentu,-kakara sanon minä. Mamma sanoo että sen  nimi on Raisa,- minä sanon että; Riesa. Ensin oli ihan hyvä,  kun se tuli,- oli rauhallista ja hiljasta elämää, mutta nyt se on ko pirulta riivattu....villi kuin mikä. Ajattelin etten siitä välitä,- mutta eihän voi olla niin,- se kun juoksee päälle ja yli ja ali ja vaikka mistä. Kerran sitä höykytin aika lailla ,kun se tollo tuli nokkansa kans kupilleni,--- mamma huusi ko leijona , Riesa huusi ja minä tieten mukana! Sitte se loppu yks kaks, - mamma nosti minut niskasta melkein kattoon asti ja puhu aika rumia,- ei niitä voi ees kirjottaa. Minä kans en sitte tullu viikkoon syömään keittiöön...ajattelin  että antakoot vain sille "enkelille" minunkin ruokani. Kyllähän mamma hyvitteli minua aika lailla jutun jälkeen, mutta kävi niin luonnolle kun nosti niin korkialle ja vielä niskasta! Sitten olo taas rauhottu muutamaks päiväks,- . kunnes se räppänä taas juoksi hullun lailla rundia,- otti joulukuusen kynttiläjohdosta mennessään kiinni ja kuusi kaatu,- tiettyhän se! Me kyllä kaikki haukuttiin sitä kuusta; että miks et pysynny pystyssä,- mamma luutus vettä lattialta ja nauro,- pappakin nauro.. silloin ei ketään nostettu korkealle , - mutta varmuuden vuoksi pysyttelin aika kaukana..jos kuitenkin jotenkin oisin ollut osallisena! Nyt meillä on aika kivaa,- minä saan aina aamulla mennä sohvalle, viltin sisälle kun tuun ulkoa,- mamma sano,- että ko mulla ei oo kunnon karvaa ja ulkona on niin kylmä,niin saan lämmitellä siellä,- ja voi että se on sitten ihanin paikka, oikein meen pienelle rullalle ja pistän nenänikin sinne  sisälle,... on se mamma vain ihana,- unohtuu kaikki korkealle nostelut. Josku mamma tulee itekki maata sohvalle ja me ollaan ihan onnellisia yhdessä! Toise nukkuu lattialla...se Raisaki..se on oikeastaan Anitan koira, mutta asuu meillä,- kerron joskus siitä sitte kun jaksan! Moikka taas!

 Huhtikuussa on vielä talvi, vaikka mamma meinaa että on kesä,- koska pitää meitä ulkona niin kauan,- muka auringon paisteessa! Minä haluaisin HETI sisälle, siellä ois paljon mukavampaa,- ja lämmin! --- Nyt sitte suunnitellaan näyttelyyn menoa,- Raumalle, kuulemma. Kyllä sitä onkin nypitty ja harjattu ihan uuvuksiin asti,- en yhtään tykkää siitäkään,- mutta arvatkaas mistä tykkään; maata sohvalla, taikka mamman vieressä sängyssä joskus aamuisin, sinne eivät osaa hypätä muut kuin Iku, ja sekin lähtee heti pois kun näkee että oon paikalla, hyvä niin..aah se se on onnea. Makaan ihan selälläni ja oon tosi onnellinen... Sitte mamma kyllästyy lepäämiseen ja ajaa minutkin ylös, vaikka en oo valmis vielä,- se kenkuttaa, ja meen kanssa häntä koipien välissä sohvan eteen maata..on se kans nuo ihmisten tavat, kun eivät oo koskaan kauan samalla paikalla. Tuolla "Riesalla"on ollut juoksu, luulee olevansa nyt iso koira, mutta erehtyy pahemman kerra. Pidän kyllä sille komennon. Iku on ihan höperönä sen perään..mutta mammapa on pannut Raisan lukko-oven taa, niin Iku saa pitkän nenän. Muuten elämä kulkee ihan samaa rataa kuin ennenkin, mulle ja Idalle (joka on tyttäreni´) ja Tickille pitäs tulla kans pian juoksut,- höh hassu nimi,- eihän me juosta! Sitten tulee lähtö johonkin Tampereelle, en kyllä tiedä missä se on, ehkäpä jossain ameriikassa kaukana. Minut pannaa laatikkon vissiin ja autoon. Sitten minä tapaan jonkun pojan näillä sokkotreffeillä,- kans kun ei saa ite valita kenestä tykkää. En tiedä, mihin tuo Ticki saa kyytiä samassa laatikossa myöhemmin, ei kait sekään saa ite valita,- no mamma kait tietää nämäki asiat paremmin kuin me asianomaiset..Tuonne näyttelyyn mennään me akat porukalla, Raisa ja Iku jäävät kuin nalli kalliolle vain. Ikuhan oli just Pietarissa mamman kans ja tuli Venäjän valioksi ja RKF-voittajaksi-10, pääsi isoon kehään, muttei pärjännyt sitte sielä, mutta hyvä saavutus kuitenki! Anitallla se Opri oli kans, mutta Iku oli ROP .Opri oli VSP ja sai samat tittelit ko Ikukin. Ei tässä muuta tuu nyt mieleen, ootellaan niitä lämpimiä , että tarkenisin olla ulkona! Moikka taas.

30 elokuuta. Nyt se on taas niin,- kun tuo ruokakaan ei aamuisin maistu ! Meinaan, että ollaan  pieniinpäin, samat merkit on ollu ennenkin, ja lopputulos on sitten vikisevät pennut lootassa ! Tuo mammakin on niin ilonen, eikä yhtään ymmärrä; että minähän se tässä ne vaivat kannan, ja syötän ja nuolen ja annan repiä korvat päästäni. Ite se vain nauraa..höh kans sanon minä. Tuolla Tickilläki näyttää olevan sama "tauti", ilman ruokahalua tässä ollaan molemmat,- nukuttaa vain niin peijoonisti, jotenka kun aamuruokaa tarjotaan ei me viitsitä nousta ylös ollenkaan, leikitään että nukutaan! Antaapa nyt ajan kulua, kyllä se ruoka sitten taas maistuu, kun nämä "aamupahoinvoinnit" ovat ohi,- sano mamma,- niinkuin muka tietäs,- en oo sillä itellä pentuja nähänny,- liekö saakkaan!  - - Tuo Iku oli niin komeaa poikaa että, kerrassaan ihastuttiin molemat Tickin kans siihen- tässä nyt sitte tuloksia ootellaan naama sykkyrällä.... Vauvojeni pitäis syntyä viimesellä viikolla syyskuussa, samoin Tickin`kin. Viime kerrallakin meillä oli vain kolmen päivän ero synnytyksillä, joka oikeastaan oli kiva asia, taas varmaan saadaan vaihtaa lootia välillä ja kokeilla mitä on imettää toisten lapsia,- muttei me kauan saatu viime kerrallakaan sillai olla, heti kun mamma huomas, se vei meidät takas omien pentujen luo...harmin paikka ! Nyt oon kyllä niin väsynny, etten jaksa enää harakkaa mainita , jotenka siis MOIKKA !

                                                                   vuosi  2009

Elokuu on nyt sitten jo! Syksy tekee tuloaan ja samoin uusi turkkini...joka on jo hyvällä alulla. Taas ovat pennut löytäneet uudet kodit,- kauaksi vain menivät taas, ihan Hesaan asti, mutta enpä minä niistä nyt enää niin kamalasti välittänyt,- kiusaksi olivat tississä kiinni. Ja mikä huippu, niin Tickinkin pennut alkoivat tulla tulla sinne, tunkivat vain kuononsa omieni joukkoon,- ja sitten taas se hempeys voitti, ja annoin kaikkien imeä lutkuttaa,- paiskasin selälleni ja ajattelin ; että siinä ne on, imekää nyt tarpeeksenne. Mutta kun maitoa ei oikein enää ollut, niin ne kun alkovat vain kiskoa ja venytellä nännejä,- niin silloin suutuin,- onhan se kohtuus jossain oltava! --- Mutta nuohan nyt ovat taas niitä muistoja...ihania sellaisia! Mamma hoitaa hyvin meitä, antaa jotain vitamiinitippojakin ,- mitähän nekin lie, ovat ainakin pahan makuisia....sanoo että turkille muka hyviä. Se ei tiedä että kasvaahan se turkki muutenkin,- ilman noita pirun tippojakin...mutta nielen kiltisti ne, saanhan sitten makupalan päälle! Ei me kukaan tykätä niistä "vitamiineistä", mieluummin syötäis makkaroonilaatikkoa joka aterialla, muttei se anna ,- sanoo että lihotta liikaa,- höh kanssa! Nautin auringon paisteesta tuolla ulkona maatessa, nuo nuoremmat ( Ticki ja Ida ) ne vain ei malta olla rauhassa, joskus sanon niille suorat sanat, ja vähän pöllyytän,- meen sitte takas maata . Ajattelen että nyt on taas rauha maassa,- ainaki hetkeksi,- nimenomaan hetkeksi, ei ne pölvästit muista ko minuutin....olkoon sitten, kunhan eivät minun yli juokse. Iku makkoilee ihan eri paikassa kuin me , rappusilla,- on muka herra ja hidalgo, se ei tiedä että minun nojatuolini  on se paras paikka....hih...  hih... enkä sano sille! Näin ne päivät taas menee meillä......elämä on ihanaa...tällä kertaa ei tuu muuta mieleen, joten moikka !

Lokakuu; Moi , on kauan kun oon  kirjotellut, on niin kiirusta nääs ! Eilen satoi lunta ja maa on vakoinen,- paskat , sanon minä,- jalat on heti märkänä..en tykkää yhtään! Nuo toiset on ihan hassuja , juoksevat ympäri,- ympäri ja taas vain ympäri aitausta..höh. - Toinenkin huono juttu oli eilen. Aavistelin jo jotakin, kun mamma alkoi laskea vettä kylpyammeeseen,- ja minua alko nukuttaa niin saamaristi, että menin sohvalle mamman päivänukkupeiton sisälle asti, panin kuononikin ihan piiloon,- ajattelin etteihän asia minulle kuulu. Mutta kuuluipas,- ensin pestiin Iku, no sehän tykkää pesusta,- oli paska niin onnnellinen että! Sitten tuli Tickin vuoro,-eikä se ollenkaan pannu vastaan, mutta sehän onkin semmonen löllö, saa tehä ihan mitä vain. No sitten tuli Idan vuoro, kuului räpistelevän ja itkua vääntävän, raasu, kun on pieni vielä,- mutta hyvin kuului homma hoituvan,- mamma kun sano sille että hyvä tyttö,- ja se pölijä usko! No äläs mitään, kuulin kun huudettiin, mutta kun nukuin, ei silloin voi nousta ylös vaikka huudetaan, eihän? Mamma tuli ja kantoi minun koko nukkuvan olentoni pesuhuoneeseen, tottahan siinä heräs...laittoi ammeeseen..jalat kastu selkä kastu ja häntä kastu....olin aika onneton..katoin mammaa anovasti, ja sovittiin ettei naamaa ja korvia kastella,- sitten vaahdotettiin ja vaahdotettiinja taas vain vaihdotettiin...ja viimeksi suihkulla huuhdottiin,- ette usko miltä näytin? Toiset tulivat ja kurkkivat pyyhkeen alle, minä kun en siitä tykkää, ja tieten näytin koko hammaskalustoni niille. Sitten kun oli kuivattu niin mamma kantoi takaisin sohvalle presiis samalle paikalle mistä minut otti,- sain ison namipalan ja kehut ..öhöm ! Aloin taas nukkua siinä mamman päivänukkupeiton päällä ja oottella turkin kuivumista! Tämmönen oli päivä eilen....onneksi ei noin huonoa päivää ole kuin harvoin....nyt väsyttää todella, joten moikka!

Lokakuu on vieläki; Moikka taas ,- piti oikein kertoman että olinpas tuola Seinäjoen näyttelysä, sain VASERT ja olin PN2  ,- niin että kyllä se mamma nyt mahtaa olla ilonen! Koetin esiintyä niin hyvin kuin vain osasin,- mutta Moisanderin Marjatan narttu oli paremman näkönen,- ei voi mitään , paras voittaa ! Olihan Idan-rääpäleski sielä ja seki sai ERIn ykkösen lisäks.- Ja sitte sielä oli se komia poika Oulusta..öhöm..oikein, se on minun poika ja oikiasti Idan veli,- olipas monimutkasta koiran mielestä. Mutta näin vain oli.- Iku jäi onneks kotia ko sillä se turkki ei ollu kunnosa,- aina sillä kans on jotain , senkin rontti, en muuta sano... aina on nokka peffasa kiini, ja sillon minä näytän sille kyllä taas hammasta! --- Se Pietariki oli josta mammalla on se peräpuoli ( jos kerran omistaa puolet ), se raasu oli ihan pihalla,- oli eka kertaa näyttelysä!  Mamman piti esittää sitä, mutta eihän se kävelly mamman kans, koko ajan vai kaula kenosa ; että misä Jaana misä Jaana.....niin että sitte Jaanan piti mennä sen kaa kehään,-- ja Jaanaka ei tienny sen enempää ko Pietari! No sehän hermostu tietty...mutta onneks Pietari sen verran käveli ja seiso paikallansa, että sai punasen nauhan!!!  Jaana ei käsittänny mitä se tarkotti, vaikka sanoimma sille sielä,- soitti sitte illalla mammalle ja  sano että sehän tarkoottaa "erittäin hyvä" ! Sitte kaikki olimma ihan ilosia ja Jaana alakaa harijootella kehäjuttuja Pietarin kaa ! Ne tulee muuten meille ny lauantaina,- otetaan Pietarilta karvat pois,-- niin ja Oskariltaki,- se on sen kaveri joka on kans meiltä kotosin, mutta sillä ei oo niitä mitkä pitäs pojilla olla!  Ja se on sitte ihan eri juttu se, jotenka moikka!