Vuosi 2010 tammikuu

Taas on päiviä kulunut kun kirjottelin. Mulla  taas  on maailman kirijat sekasin,- milloinkas ei ois? Meillä on uusi koiranpentu,-kakara sanon minä. Mamma sanoo että sen  nimi on Raisa,- minä sanon että; Riesa. Ensin oli ihan hyvä,  kun se tuli,- oli rauhallista ja hiljasta elämää, mutta nyt se on ko pirulta riivattu....villi kuin mikä. Ajattelin etten siitä välitä,- mutta eihän voi olla niin,- se kun juoksee päälle ja yli ja ali ja vaikka mistä. Kerran sitä höykytin aika lailla ,kun se tollo tuli nokkansa kans kupilleni,--- mamma huusi ko leijona , Riesa huusi ja minä tieten mukana! Sitte se loppu yks kaks, - mamma nosti minut niskasta melkein kattoon asti ja puhu aika rumia,- ei niitä voi ees kirjottaa. Minä kans en sitte tullu viikkoon syömään keittiöön...ajattelin  että antakoot vain sille "enkelille" minunkin ruokani. Kyllähän mamma hyvitteli minua aika lailla jutun jälkeen, mutta kävi niin luonnolle kun nosti niin korkialle ja vielä niskasta! Sitten olo taas rauhottu muutamaks päiväks,- . kunnes se räppänä taas juoksi hullun lailla rundia,- otti joulukuusen kynttiläjohdosta mennessään kiinni ja kuusi kaatu,- tiettyhän se! Me kyllä kaikki haukuttiin sitä kuusta; että miks et pysynny pystyssä,- mamma luutus vettä lattialta ja nauro,- pappakin nauro.. silloin ei ketään nostettu korkealle , - mutta varmuuden vuoksi pysyttelin aika kaukana..jos kuitenkin jotenkin oisin ollut osallisena! Nyt meillä on aika kivaa,- minä saan aina aamulla mennä sohvalle, viltin sisälle kun tuun ulkoa,- mamma sano,- että ko mulla ei oo kunnon karvaa ja ulkona on niin kylmä,niin saan lämmitellä siellä,- ja voi että se on sitten ihanin paikka, oikein meen pienelle rullalle ja pistän nenänikin sinne  sisälle,... on se mamma vain ihana,- unohtuu kaikki korkealle nostelut. Josku mamma tulee itekki maata sohvalle ja me ollaan ihan onnellisia yhdessä! Toise nukkuu lattialla...se Raisaki..se on oikeastaan Anitan koira, mutta asuu meillä,- kerron joskus siitä sitte kun jaksan! Moikka taas!

                                                                   vuosi  2009

Elokuu on nyt sitten jo! Syksy tekee tuloaan ja samoin uusi turkkini...joka on jo hyvällä alulla. Taas ovat pennut löytäneet uudet kodit,- kauaksi vain menivät taas, ihan Hesaan asti, mutta enpä minä niistä nyt enää niin kamalasti välittänyt,- kiusaksi olivat tississä kiinni. Ja mikä huippu, niin Tickinkin pennut alkoivat tulla tulla sinne, tunkivat vain kuononsa omieni joukkoon,- ja sitten taas se hempeys voitti, ja annoin kaikkien imeä lutkuttaa,- paiskasin selälleni ja ajattelin ; että siinä ne on, imekää nyt tarpeeksenne. Mutta kun maitoa ei oikein enää ollut, niin ne kun alkovat vain kiskoa ja venytellä nännejä,- niin silloin suutuin,- onhan se kohtuus jossain oltava! --- Mutta nuohan nyt ovat taas niitä muistoja...ihania sellaisia! Mamma hoitaa hyvin meitä, antaa jotain vitamiinitippojakin ,- mitähän nekin lie, ovat ainakin pahan makuisia....sanoo että turkille muka hyviä. Se ei tiedä että kasvaahan se turkki muutenkin,- ilman noita pirun tippojakin...mutta nielen kiltisti ne, saanhan sitten makupalan päälle! Ei me kukaan tykätä niistä "vitamiineistä", mieluummin syötäis makkaroonilaatikkoa joka aterialla, muttei se anna ,- sanoo että lihotta liikaa,- höh kanssa! Nautin auringon paisteesta tuolla ulkona maatessa, nuo nuoremmat ( Ticki ja Ida ) ne vain ei malta olla rauhassa, joskus sanon niille suorat sanat, ja vähän pöllyytän,- meen sitte takas maata . Ajattelen että nyt on taas rauha maassa,- ainaki hetkeksi,- nimenomaan hetkeksi, ei ne pölvästit muista ko minuutin....olkoon sitten, kunhan eivät minun yli juokse. Iku makkoilee ihan eri paikassa kuin me , rappusilla,- on muka herra ja hidalgo, se ei tiedä että minun nojatuolini  on se paras paikka....hih...  hih... enkä sano sille! Näin ne päivät taas menee meillä......elämä on ihanaa...tällä kertaa ei tuu muuta mieleen, joten moikka !

Lokakuu; Moi , on kauan kun oon  kirjotellut, on niin kiirusta nääs ! Eilen satoi lunta ja maa on vakoinen,- paskat , sanon minä,- jalat on heti märkänä..en tykkää yhtään! Nuo toiset on ihan hassuja , juoksevat ympäri,- ympäri ja taas vain ympäri aitausta..höh. - Toinenkin huono juttu oli eilen. Aavistelin jo jotakin, kun mamma alkoi laskea vettä kylpyammeeseen,- ja minua alko nukuttaa niin saamaristi, että menin sohvalle mamman päivänukkupeiton sisälle asti, panin kuononikin ihan piiloon,- ajattelin etteihän asia minulle kuulu. Mutta kuuluipas,- ensin pestiin Iku, no sehän tykkää pesusta,- oli paska niin onnnellinen että! Sitten tuli Tickin vuoro,-eikä se ollenkaan pannu vastaan, mutta sehän onkin semmonen löllö, saa tehä ihan mitä vain. No sitten tuli Idan vuoro, kuului räpistelevän ja itkua vääntävän, raasu, kun on pieni vielä,- mutta hyvin kuului homma hoituvan,- mamma kun sano sille että hyvä tyttö,- ja se pölijä usko! No äläs mitään, kuulin kun huudettiin, mutta kun nukuin, ei silloin voi nousta ylös vaikka huudetaan, eihän? Mamma tuli ja kantoi minun koko nukkuvan olentoni pesuhuoneeseen, tottahan siinä heräs...laittoi ammeeseen..jalat kastu selkä kastu ja häntä kastu....olin aika onneton..katoin mammaa anovasti, ja sovittiin ettei naamaa ja korvia kastella,- sitten vaahdotettiin ja vaahdotettiinja taas vain vaihdotettiin...ja viimeksi suihkulla huuhdottiin,- ette usko miltä näytin? Toiset tulivat ja kurkkivat pyyhkeen alle, minä kun en siitä tykkää, ja tieten näytin koko hammaskalustoni niille. Sitten kun oli kuivattu niin mamma kantoi takaisin sohvalle presiis samalle paikalle mistä minut otti,- sain ison namipalan ja kehut ..öhöm ! Aloin taas nukkua siinä mamman päivänukkupeiton päällä ja oottella turkin kuivumista! Tämmönen oli päivä eilen....onneksi ei noin huonoa päivää ole kuin harvoin....nyt väsyttää todella, joten moikka!

Lokakuu on vieläki; Moikka taas ,- piti oikein kertoman että olinpas tuola Seinäjoen näyttelysä, sain VASERT ja olin PN2  ,- niin että kyllä se mamma nyt mahtaa olla ilonen! Koetin esiintyä niin hyvin kuin vain osasin,- mutta Moisanderin Marjatan narttu oli paremman näkönen,- ei voi mitään , paras voittaa ! Olihan Idan-rääpäleski sielä ja seki sai ERIn ykkösen lisäks.- Ja sitte sielä oli se komia poika Oulusta..öhöm..oikein, se on minun poika ja oikiasti Idan veli,- olipas monimutkasta koiran mielestä. Mutta näin vain oli.- Iku jäi onneks kotia ko sillä se turkki ei ollu kunnosa,- aina sillä kans on jotain , senkin rontti, en muuta sano... aina on nokka peffasa kiini, ja sillon minä näytän sille kyllä taas hammasta! --- Se Pietariki oli josta mammalla on se peräpuoli ( jos kerran omistaa puolet ), se raasu oli ihan pihalla,- oli eka kertaa näyttelysä!  Mamman piti esittää sitä, mutta eihän se kävelly mamman kans, koko ajan vai kaula kenosa ; että misä Jaana misä Jaana.....niin että sitte Jaanan piti mennä sen kaa kehään,-- ja Jaanaka ei tienny sen enempää ko Pietari! No sehän hermostu tietty...mutta onneks Pietari sen verran käveli ja seiso paikallansa, että sai punasen nauhan!!!  Jaana ei käsittänny mitä se tarkotti, vaikka sanoimma sille sielä,- soitti sitte illalla mammalle ja  sano että sehän tarkoottaa "erittäin hyvä" ! Sitte kaikki olimma ihan ilosia ja Jaana alakaa harijootella kehäjuttuja Pietarin kaa ! Ne tulee muuten meille ny lauantaina,- otetaan Pietarilta karvat pois,-- niin ja Oskariltaki,- se on sen kaveri joka on kans meiltä kotosin, mutta sillä ei oo niitä mitkä pitäs pojilla olla!  Ja se on sitte ihan eri juttu se, jotenka moikka!