Vuosi 2010 tammikuu

Taas on päiviä kulunut kun kirjottelin. Mulla  taas  on maailman kirijat sekasin,- milloinkas ei ois? Meillä on uusi koiranpentu,-kakara sanon minä. Mamma sanoo että sen  nimi on Raisa,- minä sanon että; Riesa. Ensin oli ihan hyvä,  kun se tuli,- oli rauhallista ja hiljasta elämää, mutta nyt se on ko pirulta riivattu....villi kuin mikä. Ajattelin etten siitä välitä,- mutta eihän voi olla niin,- se kun juoksee päälle ja yli ja ali ja vaikka mistä. Kerran sitä höykytin aika lailla ,kun se tollo tuli nokkansa kans kupilleni,--- mamma huusi ko leijona , Riesa huusi ja minä tieten mukana! Sitte se loppu yks kaks, - mamma nosti minut niskasta melkein kattoon asti ja puhu aika rumia,- ei niitä voi ees kirjottaa. Minä kans en sitte tullu viikkoon syömään keittiöön...ajattelin  että antakoot vain sille "enkelille" minunkin ruokani. Kyllähän mamma hyvitteli minua aika lailla jutun jälkeen, mutta kävi niin luonnolle kun nosti niin korkialle ja vielä niskasta! Sitten olo taas rauhottu muutamaks päiväks,- . kunnes se räppänä taas juoksi hullun lailla rundia,- otti joulukuusen kynttiläjohdosta mennessään kiinni ja kuusi kaatu,- tiettyhän se! Me kyllä kaikki haukuttiin sitä kuusta; että miks et pysynny pystyssä,- mamma luutus vettä lattialta ja nauro,- pappakin nauro.. silloin ei ketään nostettu korkealle , - mutta varmuuden vuoksi pysyttelin aika kaukana..jos kuitenkin jotenkin oisin ollut osallisena! Nyt meillä on aika kivaa,- minä saan aina aamulla mennä sohvalle, viltin sisälle kun tuun ulkoa,- mamma sano,- että ko mulla ei oo kunnon karvaa ja ulkona on niin kylmä,niin saan lämmitellä siellä,- ja voi että se on sitten ihanin paikka, oikein meen pienelle rullalle ja pistän nenänikin sinne  sisälle,... on se mamma vain ihana,- unohtuu kaikki korkealle nostelut. Josku mamma tulee itekki maata sohvalle ja me ollaan ihan onnellisia yhdessä! Toise nukkuu lattialla...se Raisaki..se on oikeastaan Anitan koira, mutta asuu meillä,- kerron joskus siitä sitte kun jaksan! Moikka taas!

 Huhtikuussa on vielä talvi, vaikka mamma meinaa että on kesä,- koska pitää meitä ulkona niin kauan,- muka auringon paisteessa! Minä haluaisin HETI sisälle, siellä ois paljon mukavampaa,- ja lämmin! --- Nyt sitte suunnitellaan näyttelyyn menoa,- Raumalle, kuulemma. Kyllä sitä onkin nypitty ja harjattu ihan uuvuksiin asti,- en yhtään tykkää siitäkään,- mutta arvatkaas mistä tykkään; maata sohvalla, taikka mamman vieressä sängyssä joskus aamuisin, sinne eivät osaa hypätä muut kuin Iku, ja sekin lähtee heti pois kun näkee että oon paikalla, hyvä niin..aah se se on onnea. Makaan ihan selälläni ja oon tosi onnellinen... Sitte mamma kyllästyy lepäämiseen ja ajaa minutkin ylös, vaikka en oo valmis vielä,- se kenkuttaa, ja meen kanssa häntä koipien välissä sohvan eteen maata..on se kans nuo ihmisten tavat, kun eivät oo koskaan kauan samalla paikalla. Tuolla "Riesalla"on ollut juoksu, luulee olevansa nyt iso koira, mutta erehtyy pahemman kerra. Pidän kyllä sille komennon. Iku on ihan höperönä sen perään..mutta mammapa on pannut Raisan lukko-oven taa, niin Iku saa pitkän nenän. Muuten elämä kulkee ihan samaa rataa kuin ennenkin, mulle ja Idalle (joka on tyttäreni´) ja Tickille pitäs tulla kans pian juoksut,- höh hassu nimi,- eihän me juosta! Sitten tulee lähtö johonkin Tampereelle, en kyllä tiedä missä se on, ehkäpä jossain ameriikassa kaukana. Minut pannaa laatikkon vissiin ja autoon. Sitten minä tapaan jonkun pojan näillä sokkotreffeillä,- kans kun ei saa ite valita kenestä tykkää. En tiedä, mihin tuo Ticki saa kyytiä samassa laatikossa myöhemmin, ei kait sekään saa ite valita,- no mamma kait tietää nämäki asiat paremmin kuin me asianomaiset..Tuonne näyttelyyn mennään me akat porukalla, Raisa ja Iku jäävät kuin nalli kalliolle vain. Ikuhan oli just Pietarissa mamman kans ja tuli Venäjän valioksi ja RKF-voittajaksi-10, pääsi isoon kehään, muttei pärjännyt sitte sielä, mutta hyvä saavutus kuitenki! Anitallla se Opri oli kans, mutta Iku oli ROP .Opri oli VSP ja sai samat tittelit ko Ikukin. Ei tässä muuta tuu nyt mieleen, ootellaan niitä lämpimiä , että tarkenisin olla ulkona! Moikka taas.

30 elokuuta. Nyt se on taas niin,- kun tuo ruokakaan ei aamuisin maistu ! Meinaan, että ollaan  pieniinpäin, samat merkit on ollu ennenkin, ja lopputulos on sitten vikisevät pennut lootassa ! Tuo mammakin on niin ilonen, eikä yhtään ymmärrä; että minähän se tässä ne vaivat kannan, ja syötän ja nuolen ja annan repiä korvat päästäni. Ite se vain nauraa..höh kans sanon minä. Tuolla Tickilläki näyttää olevan sama "tauti", ilman ruokahalua tässä ollaan molemmat,- nukuttaa vain niin peijoonisti, jotenka kun aamuruokaa tarjotaan ei me viitsitä nousta ylös ollenkaan, leikitään että nukutaan! Antaapa nyt ajan kulua, kyllä se ruoka sitten taas maistuu, kun nämä "aamupahoinvoinnit" ovat ohi,- sano mamma,- niinkuin muka tietäs,- en oo sillä itellä pentuja nähänny,- liekö saakkaan!  - - Tuo Iku oli niin komeaa poikaa että, kerrassaan ihastuttiin molemat Tickin kans siihen- tässä nyt sitte tuloksia ootellaan naama sykkyrällä.... Vauvojeni pitäis syntyä viimesellä viikolla syyskuussa, samoin Tickin`kin. Viime kerrallakin meillä oli vain kolmen päivän ero synnytyksillä, joka oikeastaan oli kiva asia, taas varmaan saadaan vaihtaa lootia välillä ja kokeilla mitä on imettää toisten lapsia,- muttei me kauan saatu viime kerrallakaan sillai olla, heti kun mamma huomas, se vei meidät takas omien pentujen luo...harmin paikka ! Nyt oon kyllä niin väsynny, etten jaksa enää harakkaa mainita , jotenka siis MOIKKA !

                                                                   vuosi  2009

Elokuu on nyt sitten jo! Syksy tekee tuloaan ja samoin uusi turkkini...joka on jo hyvällä alulla. Taas ovat pennut löytäneet uudet kodit,- kauaksi vain menivät taas, ihan Hesaan asti, mutta enpä minä niistä nyt enää niin kamalasti välittänyt,- kiusaksi olivat tississä kiinni. Ja mikä huippu, niin Tickinkin pennut alkoivat tulla tulla sinne, tunkivat vain kuononsa omieni joukkoon,- ja sitten taas se hempeys voitti, ja annoin kaikkien imeä lutkuttaa,- paiskasin selälleni ja ajattelin ; että siinä ne on, imekää nyt tarpeeksenne. Mutta kun maitoa ei oikein enää ollut, niin ne kun alkovat vain kiskoa ja venytellä nännejä,- niin silloin suutuin,- onhan se kohtuus jossain oltava! --- Mutta nuohan nyt ovat taas niitä muistoja...ihania sellaisia! Mamma hoitaa hyvin meitä, antaa jotain vitamiinitippojakin ,- mitähän nekin lie, ovat ainakin pahan makuisia....sanoo että turkille muka hyviä. Se ei tiedä että kasvaahan se turkki muutenkin,- ilman noita pirun tippojakin...mutta nielen kiltisti ne, saanhan sitten makupalan päälle! Ei me kukaan tykätä niistä "vitamiineistä", mieluummin syötäis makkaroonilaatikkoa joka aterialla, muttei se anna ,- sanoo että lihotta liikaa,- höh kanssa! Nautin auringon paisteesta tuolla ulkona maatessa, nuo nuoremmat ( Ticki ja Ida ) ne vain ei malta olla rauhassa, joskus sanon niille suorat sanat, ja vähän pöllyytän,- meen sitte takas maata . Ajattelen että nyt on taas rauha maassa,- ainaki hetkeksi,- nimenomaan hetkeksi, ei ne pölvästit muista ko minuutin....olkoon sitten, kunhan eivät minun yli juokse. Iku makkoilee ihan eri paikassa kuin me , rappusilla,- on muka herra ja hidalgo, se ei tiedä että minun nojatuolini  on se paras paikka....hih...  hih... enkä sano sille! Näin ne päivät taas menee meillä......elämä on ihanaa...tällä kertaa ei tuu muuta mieleen, joten moikka !

Lokakuu; Moi , on kauan kun oon  kirjotellut, on niin kiirusta nääs ! Eilen satoi lunta ja maa on vakoinen,- paskat , sanon minä,- jalat on heti märkänä..en tykkää yhtään! Nuo toiset on ihan hassuja , juoksevat ympäri,- ympäri ja taas vain ympäri aitausta..höh. - Toinenkin huono juttu oli eilen. Aavistelin jo jotakin, kun mamma alkoi laskea vettä kylpyammeeseen,- ja minua alko nukuttaa niin saamaristi, että menin sohvalle mamman päivänukkupeiton sisälle asti, panin kuononikin ihan piiloon,- ajattelin etteihän asia minulle kuulu. Mutta kuuluipas,- ensin pestiin Iku, no sehän tykkää pesusta,- oli paska niin onnnellinen että! Sitten tuli Tickin vuoro,-eikä se ollenkaan pannu vastaan, mutta sehän onkin semmonen löllö, saa tehä ihan mitä vain. No sitten tuli Idan vuoro, kuului räpistelevän ja itkua vääntävän, raasu, kun on pieni vielä,- mutta hyvin kuului homma hoituvan,- mamma kun sano sille että hyvä tyttö,- ja se pölijä usko! No äläs mitään, kuulin kun huudettiin, mutta kun nukuin, ei silloin voi nousta ylös vaikka huudetaan, eihän? Mamma tuli ja kantoi minun koko nukkuvan olentoni pesuhuoneeseen, tottahan siinä heräs...laittoi ammeeseen..jalat kastu selkä kastu ja häntä kastu....olin aika onneton..katoin mammaa anovasti, ja sovittiin ettei naamaa ja korvia kastella,- sitten vaahdotettiin ja vaahdotettiinja taas vain vaihdotettiin...ja viimeksi suihkulla huuhdottiin,- ette usko miltä näytin? Toiset tulivat ja kurkkivat pyyhkeen alle, minä kun en siitä tykkää, ja tieten näytin koko hammaskalustoni niille. Sitten kun oli kuivattu niin mamma kantoi takaisin sohvalle presiis samalle paikalle mistä minut otti,- sain ison namipalan ja kehut ..öhöm ! Aloin taas nukkua siinä mamman päivänukkupeiton päällä ja oottella turkin kuivumista! Tämmönen oli päivä eilen....onneksi ei noin huonoa päivää ole kuin harvoin....nyt väsyttää todella, joten moikka!

Lokakuu on vieläki; Moikka taas ,- piti oikein kertoman että olinpas tuola Seinäjoen näyttelysä, sain VASERT ja olin PN2  ,- niin että kyllä se mamma nyt mahtaa olla ilonen! Koetin esiintyä niin hyvin kuin vain osasin,- mutta Moisanderin Marjatan narttu oli paremman näkönen,- ei voi mitään , paras voittaa ! Olihan Idan-rääpäleski sielä ja seki sai ERIn ykkösen lisäks.- Ja sitte sielä oli se komia poika Oulusta..öhöm..oikein, se on minun poika ja oikiasti Idan veli,- olipas monimutkasta koiran mielestä. Mutta näin vain oli.- Iku jäi onneks kotia ko sillä se turkki ei ollu kunnosa,- aina sillä kans on jotain , senkin rontti, en muuta sano... aina on nokka peffasa kiini, ja sillon minä näytän sille kyllä taas hammasta! --- Se Pietariki oli josta mammalla on se peräpuoli ( jos kerran omistaa puolet ), se raasu oli ihan pihalla,- oli eka kertaa näyttelysä!  Mamman piti esittää sitä, mutta eihän se kävelly mamman kans, koko ajan vai kaula kenosa ; että misä Jaana misä Jaana.....niin että sitte Jaanan piti mennä sen kaa kehään,-- ja Jaanaka ei tienny sen enempää ko Pietari! No sehän hermostu tietty...mutta onneks Pietari sen verran käveli ja seiso paikallansa, että sai punasen nauhan!!!  Jaana ei käsittänny mitä se tarkotti, vaikka sanoimma sille sielä,- soitti sitte illalla mammalle ja  sano että sehän tarkoottaa "erittäin hyvä" ! Sitte kaikki olimma ihan ilosia ja Jaana alakaa harijootella kehäjuttuja Pietarin kaa ! Ne tulee muuten meille ny lauantaina,- otetaan Pietarilta karvat pois,-- niin ja Oskariltaki,- se on sen kaveri joka on kans meiltä kotosin, mutta sillä ei oo niitä mitkä pitäs pojilla olla!  Ja se on sitte ihan eri juttu se, jotenka moikka!